
Sturmgewehr 44 (StG 44) merkitsi ratkaisevaa käännekohtaa jalkaväen aseiden kehityksessä, ja sitä pidetään yhtenä maailman ensimmäisistä rynnäkkökivääreistä. Saksassa toisen maailmansodan aikana kehitetty ja valmistettu ase yhdisti konekiväärin tulinopeuden karabiinikiväärin käsiteltävyyteen ja kaliiperiin. Tämä innovatiivinen aserakenne vaikutti merkittävästi jalkaväen aseiden kehitykseen ja loi perustan nykyaikaisille rynnäkkökivääreille.
StG 44:n kehitys alkoi nimellä "Maschinenkarabiner 1942 (MKb 42)" vastauksena Neuvostoliiton taktiikoihin ja toisessa maailmansodassa havaittuun neuvostoliittolaisten PPSh-41-konepistoolien tehokkuuteen. Saksan asevoimat tarvitsivat aseen, jossa yhdistyivät kiväärin tulivoima ja kantama sekä konekiväärin tulinopeus. Useiden prototyyppien ja nimimuutosten jälkeen, MKb 42 (H):sta MP 43/1:n ja MP 43:n kautta MP 44:ään, lopullinen versio tunnettiin nimellä "Sturmgewehr 44".
StG 44 oli aikaansa edellä. Siinä oli kaasutoiminen latausjärjestelmä ja pyörivä lukko, ja sillä pystyi ampumaan sekä kertatulta että sarjatulta, mikä teki siitä erittäin monipuolisen. Kiväärissä oli irrotettava, kaareva 30 patruunan lipas, joka mahdollisti nopean ja tehokkaan uudelleenlatauksen. Lyhyen 7,92x33mm patruunan käyttö mahdollisti tehokkaan tulituksen keskipitkille etäisyyksille ilman raskaampien ja pidempien vakiokiväärin patruunoiden haittoja.
StG 44 otettiin laajempaan käyttöön vuodesta 1944 alkaen, ja sitä käytettiin ennen kaikkea itärintamalla. Vaikka se otettiin käyttöön myöhään ja sitä valmistettiin ja toimitettiin vain rajallisia määriä, konseptin ylivoimaisuus kävi nopeasti ilmi. Se lisäsi jalkaväkiyksiköiden tulivoimaa huomattavasti ja osoittautui erittäin tehokkaaksi sodan loppuvaiheen monenlaisissa taistelutilanteissa.
Vaikka StG 44 otettiin käyttöön toisen maailmansodan loppupuolella ja sen levinneisyys jäi siksi vähäiseksi, sillä oli valtava vaikutus jalkaväen aseiden tulevaan kehitykseen. Se innoitti Neuvostoliiton AK-47:n, yhdysvaltalaisen M16:n ja lukuisten muiden rynnäkkökiväärien kehitystä eri puolilla maailmaa. Sen muotoilu ja toiminnallisuus asettivat standardin nykyaikaiselle jalkaväen aseistukselle.
Sturmgewehr 44 on sotilastekniikan historian uranuurtava saavutus. Se osoitti uuden aseluokan edut ja sen, miten se pystyi parantamaan jalkaväen tehokkuutta taistelukentällä huomattavasti. Tulivoimaan, kantamaan ja käsiteltävyyteen liittyvien innovaatioidensa ansiosta StG 44 vaikutti merkittävästi siihen, mihin suuntaan ampuma-aseiden kehitys 1900-luvulla ja sen jälkeen kulkisi.