Achtung: Selaimesi on vanhentunut. Huomaa, että Gunfinder ei siksi toimi kaikilta osin. Päivitä selaimesi mahdollisimman pian. Lue lisää täältä!
Gunfinder-lehti

Aseiden vertailu: Saksa, Itävalta, Sveitsi

Vieraskynä:
DMS Shooting - die mobile Schießtrainerin®
DMS Shooting - die mobile Schießtrainerin®
Gunfinder-asiantuntija
"DMS Shooting - die mobile Schießtrainerin® steht für einen entspannten Einstieg in den Schießsport, für Sicherheit im Umgang mit der Schusswaffe sowie Eigenverantwortung bei jedem Griff zum Sportgerät. Aufklärungsarbeit rund um den Waffenbesitz inklusive.
Aseiden vertailu: Saksa, Itävalta, Sveitsi

Aseiden lailla on rajansa: kansainvälinen oikeustilanne DACH-alueella

Lakien kanssa on kuten kaiken muunkin: kun oma kielitaito loppuu, kokeillaan englantia. Koska aselainsäädäntö on Euroopassa puhtaasti kansallinen asia, se on yhtä monimuotoinen kuin saatavilla olevat asetyypit. Lisäksi se on täynnä poikkeuksia, ristiriitoja, monia ”jos”-ehtoja ja vielä useampia ”mutta”-ehtoja. Tässä artikkelissa luodaan katsaus Saksan, Itävallan, Liechtensteinin ja Sveitsin oikeustilanteeseen.

 

Poikkeukset vahvistavat säännön, jokaisessa laissa on poikkeuksia

Aluksi on hyvä mainita, että jokaisessa lakitekstissä on poikkeuksia, jotka koskevat tiettyjä henkilöitä, laitoksia, aseita tai käyttötarkoituksia. Aseiden omistajien yksilöllisten tilanteiden ja erilaisten elinolosuhteiden vuoksi emme voi käsitellä tässä jokaista poikkeusta erikseen. Keskitymme sen sijaan peruslainkohtiin, joita sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin DACH-alueen aseiden omistajiin heidän ammatistaan tai mahdollisesta henkilökohtaisesta erityisasemastaan riippumatta.


 

Luvanvaraiset ampuma-aseet: hankinta ja hallussapito yleiskatsauksena

Sveitsi

Aseita koskeva lainsäädäntö vaihtelee maittain. DACH-alueella Sveitsi voi monissa tapauksissa ylpeillä kaikkein sallivimmalla aselainsäädännöllä. Miehille pakollisen asepalveluksen ansiosta täällä voi säilyttää kotona palveluksen jälkeen itselleen määrätyn ampuma-aseen, joka on sallittu myös yksityisomistuksessa. Siksi Sveitsin valaliittoa pidetään yhtenä maista, joiden siviiliväestö on vahvimmin aseistautunut.

Kansalainen tarvitsee luvanvaraisen ampuma-aseen yksityisomistukseen muodollisesti vain Waffenerwerbsschein-luvan. Sitä voi hakea täysi-ikäiseksi tultuaan, jos rikosrekisterissä ei ole väkivaltarikoksia. Sveitsissä on erityinen sääntö airsoft-, ilma- ja paukkupistooleille sekä paintball-merkkaimille. Ne ovat nimittäin Sveitsin valaliitossa ilmoitusvelvollisia, ja niihin suhtaudutaan selvästi tiukemmin kuin Itävallassa tai Saksassa. Lisätietoja saat Sveitsin valaliiton liittovaltion poliisivirastolta.

Aselainsäädännössä airsoft-aseet katsotaan aseiksi vain, jos ne voidaan sekoittaa oikeisiin ampuma-aseisiin. Jos ilma-aseen teho on alle 7,5 joulea, sitä ei pidetä aselainsäädännössä aseena. (Art 4 Abs 1 lit f und g WG)

 

Liechtensteinin ruhtinaskunta

Liechtensteinissa asiat toimivat samalla tavalla. Myös täällä luvanvaraisten aseiden hankkimiseen tarvitaan aseen hankkimislupa, jonka voi saada 18-vuotiaana. Hankkimisperuste on kuitenkin ilmoitettava, myös Sveitsissä, vain jos hankittavaa asetta ei ole tarkoitettu ampumaurheiluun, metsästykseen tai keräilyyn.

Liechtensteinissa on kuitenkin luvanvaraisten ampuma-aseiden lisäksi myös niin sanottuja etuoikeutettuja aseita. Ne eivät kuulu aselain (WaffG) piiriin, ja jos ne voidaan sekoittaa oikeisiin aseisiin, niiden lailliseen hankkimiseen tarvitaan vain kirjallinen kauppasopimus. Sopimus on säilytettävä vähintään kymmenen vuotta. Liechtensteinin etuoikeutettuihin aseisiin kuuluvat muun muassa airsoft- ja paukkupistoolit, paintball-merkkaimet sekä yksilaukeisten suustaladattavien aseiden jäljitelmät ja paineilma- ja CO2-aseet.

 

Itävalta

Itävallassa on yksi Euroopan liberaaleimmista aselaeista. Lähtökohtaisesti aseita saavat omistaa kaikki täysi-ikäiset ja oikeustoimikelpoiset EU- tai ETA-kansalaiset, joiden kotipaikka on Itävallassa ja joilla ei ole tuomioistuimen määräämää aseenkantokieltoa. Aseiden omistamista koskevat määräykset vaihtelevat aseluokittain. Luokan C ampuma-aseita saa ostaa vapaasti 18 vuotta täytettyään, mutta ostoa seuraa kolmen päivän harkinta-aika. Luokan B aseisiin tarvitaan nimenomainen lupa: aselupa (WBK), jota voi hakea 21 vuotta täytettyään psykologisen lausunnon kanssa, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Luokan A aseet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, mutta tiettyihin tämän luokan ampuma-aseisiin voi hakea poikkeuslupaa tapauskohtaisesti.

Aselupaa haettaessa, Itävallassa on vain yhdenlainen aselupa, on ilmoitettava peruste aseen omistamiselle. Yleisimmin perusteeksi ilmoitetaan urheiluammunta tai itsepuolustus. Hakijan itsepuolustustarpeen perusteltavuutta ei kuitenkaan arvioida erikseen. Ensimmäiseen WBK:hon voi tavallisesti saada enintään kaksi aselupapaikkaa. Väite, että kahta aselupapaikkaa haettaessa pitäisi ilmoittaa myös kaksi perustetta, on kuitenkin sitkeä urbaanilegenda.

 

Saksa

Siirrytään Saksaan. Saksalaisen aseenomistajan harmiksi täällä on yksi Euroopan tiukimmista aselaeista. Vaikka Saksassakin joitakin ampuma-aseita voi hankkia vapaasti 18 vuotta täytettyään, luvanvaraisten ampuma-aseiden (jotka kuuluvat täälläkin kategoriaan B) hankkiminen on selvästi vaikeampaa kuin naapurimaassa. Edellä mainittujen edellytysten lisäksi Saksassa tarvitaan konkreettinen tarve. Tällainen tarve on yleensä metsästyksen, ampumaurheilun tai asekeräilyn yhteydessä tai henkilöllä, joka työskentelee aseiden parissa, kuten turvallisuusalalla työskentelevällä tai aseasiantuntijalla. Jos aseluvan tarvetta perustellaan itsesuojelulla, hakijan on Saksassa oltava huomattavasti muuta väestöä suuremmassa vaarassa joutua henkeen tai terveyteen kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi.

Aseluvan tarve hyväksytään sen luonteesta riippumatta, jos ase soveltuu ilmoitettuun tarkoitukseen ja on siihen tarpeellinen. Saksassa ja Itävallassa on kuitenkin samankaltainen perintöpoikkeus: jos henkilö perii ampuma-aseen, hänen ei tarvitse osoittaa aseluvan tarvetta. Itävallassa hänen ei myöskään tarvitse perustella yli kahta WBK-paikkaa, sillä valtio ei saa estää kansalaista saamasta perintöään. Kansalaisen on silti huolehdittava kaikista oikeudellisista toimista, joita tarvitaan perittävän aseen hallussapitoon. Jos perintöön kuuluu esimerkiksi pistooli, on haettava aselupaa. Saksassa niitä on erilaisia keräilijöille, urheiluampujille, metsästäjille ja asiantuntijoille: punainen, keltainen ja vihreä.

 

Yhteenvetona:

Itävalta jakaa aseet kategorioihin A (kielletyt aseet ja sotatarvikkeet), B (luvanvaraiset) ja C (rekisteröitävät, mutta vapaasti hankittavat). Jos ostajalla ei ole omaa WBK:ta, hänen on odotettava kolme päivää ennen kuin hän saa viedä C-kategorian ampuma-aseen liikkeestä (harkinta-aika). B-kategorian aseisiin tarvitaan WBK. Se oikeuttaa hankkimaan, pitämään hallussa ja tuomaan maahan B-kategorian ampuma-aseita. A-kategorian aseisiin tarvitaan myös tällainen aselupa, mutta lisäksi poikkeuslupa A-kategorialle. Itävallassa WBK:ta voi hakea 21 vuotta täytettyään.

Esimerkkejä ampuma-aseiden kategorioista Itävallassa:
 

  • Kategoria A: etutukista ladattavat pumppuhaulikot (eli pumppuhaulikot), täysautomaattiaseet, keskisytytteiset puoliautomaattiset pitkät aseet, joissa on paikallaan yli 10 patruunan lipas, alle 90 cm:n pituiset haulikot ...
     
  • Kategoria B: käsiaseet, kaikki kertatulihaulikot ja puoliautomaattiset ampuma-aseet, elleivät ne kuulu kategoriaan A
     
  • Kategoria C: kertatulikiväärit, kertalaukeavat aseet, haulikot ...
     



Saksa jakaa aseensa samoihin kategorioihin ja käyttää lisäksi kategoriaa D (joka on poistettu käytöstä Itävallassa). Kategorioihin kuuluvat asetyypit eroavat kuitenkin Itävallan vastaavista. Itävallassa keskisytytteiset puoliautomaattiset pitkät aseet, joiden lippaan kapasiteetti on enintään kymmenen patruunaa, kuuluvat kategoriaan B. Saksassa kapasiteettiraja on kolmesta enintään kahteentoista patruunaan. Saksassa etutukista ladattavat pumppuhaulikot ovat sallittuja, jos niiden kokonaispituus on vähintään 95 cm ja piipun pituus vähintään 45 cm, ja ne kuuluvat kategoriaan B.

Esimerkkejä ampuma-aseista ja niiden kategorioista Saksassa:
 

  • Kategoria A: täysautomaattiaseet, liian lyhyet etutukista ladattavat pumppuhaulikot, ulkonäöltään ampuma-asetta muistuttavat aseet ...
     
  • Kategoria B: pumppuhaulikot, jotka täyttävät vastaavat vähimmäismitat, puoliautomaattihaulikot ja -kiväärit, käsiaseet
     
  • Kategoria C: kertalaukeavat ja kertatuliaseet
     
  • Kategoria D: haulikot
     



Myös Schweiz jakaa ampuma-aseet ilmoituksenvaraisiin, luvanvaraisiin ja kiellettyihin. Kubotan ei ole ampuma-ase, mutta se kuuluu Schweizissä kiellettyihin aseisiin, kun taas Österreichissä ja Deutschlandissa sitä saa ostaa vapaasti 18 vuotta täytettyään, eikä sitä Deutschlandissa edes luokitella aseeksi. Nyrkkiraudat ja teräsruoskat ovat kiellettyjä Schweizissä, Österreichissä ja myös Deutschlandissa.

Eri aselainsäädännöissä on siis joitakin yhtäläisyyksiä, ja niitä erottavat vain vähäiset, helposti huomaamatta jäävät erot. Siksi kaikenlaisten aseiden tuonnissa ja viennissä on oltava erityisen varovainen: ennen kuin tuot, viet tai otat väliaikaisesti mukaan aseen, olipa se ampuma-ase tai ei, selvitä ehdottomasti, onko kyseinen ase sallittu kohdemaassa ja saako sitä pitää yksityisomistuksessa. Toisinaan toimivaltaiset ministeriöt vaativat erillisiä lupia tuontiin ja vientiin, esimerkiksi kun pumppuhaulikko viedään Deutschlandista (kategoria B, hallussapito sallittu WBK-luvalla) Österreichiin (kategoria A, hallussapito lähtökohtaisesti kielletty ja mahdollista vain nimenomaisella poikkeusluvalla).


 

Aseisiin liittyvät asiakirjat, pieni katsaus

Jotta sinun olisi helpompi ymmärtää seuraavia kohtia aseiden viemisestä toiseen maahan, käsittelemme tässä tarkemmin ampuma-aseen omistajan aseisiin liittyviä asiakirjoja.

 

Aseenkantolupa (WBK) ja aseen hankkimislupa

Saksassa ja Itävallassa WBK oikeuttaa yleensä hankkimaan ja pitämään hallussa luvanvaraisia ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita. Itävallassa se oikeuttaa myös tuomaan niitä maahan, mutta ei viemään niitä toiseen maahan.
Itävallassa on vain yksi WBK, joka näyttää kaikilla samalta, mutta johon voi liittyä erilaisia oikeuksia, esimerkiksi erityislupa A-luokan ampuma-aseisiin. Saksassa on kolme erilaista aseenkantolupaa: keltainen, punainen ja vihreä, jotka on tarkoitettu eri henkilöryhmille.
Sveitsissä ja Liechtensteinissa WBK:n tehtävää hoitaa aseen hankkimislupa.

 

Asepassi, aseenkantolupa, pieni ja suuri aselupa

Itävallassa asepassi oikeuttaa tietyn määrän ampuma-aseiden kantamiseen sekä niiden hankkimiseen, hallussapitoon ja maahantuontiin. Aseen kantaminen tarkoittaa myös sitä, että ase on mukana julkisella paikalla. Itävallassa oli kauan sitten Saksan kaltainen aselupa, mutta se korvattiin nykyisellä asepassilla. Saksassa puolestaan on pieni ja suuri aselupa. Pieni aselupa oikeuttaa merkinanto-, paukkupatruuna- ja kaasusumutinaseiden kantamiseen. Suuri aselupa oikeuttaa ampuma-aseiden kantamiseen Saksan aselain mukaan, mutta sen saaminen edellyttää laajan kokeen suorittamista. Sveitsissä ja Liechtensteinissa kantaminen edellyttää aseenkantolupaa. Koko DACH-alueella pätee, että aseenkantoluvan saamiseksi sinun on osoitettava sille tarve.

Huomaa kuitenkin:
Itävallassa asepassi oikeuttaa luvanvaraisten ampuma-aseiden hankkimiseen, hallussapitoon, kantamiseen JA maahantuontiin, joten haltija pärjää käytännössä ilman omaa WBK:ta. Saksassa tarvitaan sekä aseiden hallussapitolupa että siihen liittyvä aselupa. Jos Itävallassa asepassin aiemmin osoitettu tarve poistuu, passinhaltija saa pitää kyseisiä ampuma-aseita hallussaan vain aiemmassa laajuudessa, mutta ei enää kantaa niitä. Lue lisää Itävallan § 21 Abs 4 WaffG:stä.

 

Eurooppalainen ampuma-asepassi (EU-FWP)

... ei pidä sekoittaa itävaltalaiseen aseenkantolupaan. EU-FWP sallii ainoastaan siihen merkittyjen ampuma-aseiden mukaan ottamisen toiseen EU-maahan tai Schengen-valtioon. Jos siihen on merkitty B-luokan malleja, passi ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta niiden hallussapitoon. Tämä johtuu siitä, että Itävallassa EU-FWP:hen voidaan merkitä myös C-luokan ampuma-aseita, joiden hallussapitoon omistaja ei tarvitse WBK:ta.

Lisäksi Itävallassa aseen omistaja saa myydä tai lahjoittaa rekisteröidyn B-luokan ampuma-aseensa yksityisesti. Hänen ei kuitenkaan tarvitse myynnin jälkeen itse poistattaa aseen merkintää EU-FWP:stä. Pieni sivuhuomio: Yksityisessä asekaupassa Itävallassa aseen rekisteröintiin uudelle omistajalle on kuusi viikkoa. Tämä tarkoittaa, että Itävallan oikeuskäytännön mukaan EU-FWP:n haltija saa lainata entisen pistoolinsa, jonka hän myi kaverilleen kaksi viikkoa aiemmin, ja viedä sen ulkomaille, koska ase on yhä merkitty hänen EU-FWP:hen, vaikka sitä ei enää ole viranomaisten rekisterissä hänen nimissään.

EU-FWP on siis ampuma-aseiden passi: Kun hakija käy viranomaisen luona hakemassa passia, siihen merkitään hänen haluamansa ampuma-aseet, joita hänellä on oikeus pitää hallussaan. Saatuaan asiakirjan hän saa viedä aseet ulkomaille joko EU-maahan tai Schengen-valtioon. EU-FWP on voimassa koko DACH-alueella viisi vuotta, ja sen voi kerran uusia viideksi vuodeksi. Vanhojen merkintöjen mahdolliset poistot tehdään automaattisesti viranomaisten toimesta, kun EU-FWP myönnetään uudelleen. (§ 36 Abs 3 WaffG Itävallassa)

Sveitsi edellyttää ampuma-aseista, jotka on merkitty EU-FWP:hen mutta joita ei ole rekisteröity passin haltijan nimiin, lisäksi kirjallista sopimusta aseen omistajan kanssa. Ulkomailla oleskelun ajaksi aseen hallintaoikeus siirtyy virallisesti.


 

Matkustaminen ampuma-aseiden kanssa

Metsästysmatkoilla ja kansainvälisissä kilpailuissa ampuma-aseet otetaan väliaikaisesti mukaan kohdemaahan. Tätä väliaikaista mukaan ottamista ei pidä sekoittaa aseiden tuontiin tai vientiin, jotka molemmat määritellään pysyväksi siirroksi. Siirrytäänpä mukavampiin aiheisiin: metsästykseen ja ampumaurheiluun ulkomailla.

Vaikka Euroopan ampuma-asepassi helpottaa huomattavasti ampuma-aseiden kanssa rajan ylittämistä koskevia sääntöjä, passi ei yksin riitä kansainvälisille metsästys- tai ampumaurheilumatkoille, ei edes Euroopan sisällä. Aseet mukaan ottava tarvitsee lisäksi todisteen siitä, että aseiden mukaan ottaminen on tarpeen matkan tarkoitusta varten. Ulkomailla järjestettävän ampumakilpailun tai metsästysmatkan kutsu riittää tähän. Tällaiset asiakirjat voi nykyään yleensä ladata järjestäjän verkkosivuilta.

 

Schengen-sopimus

Jos haluat ottaa ampuma-aseen mukaan Sveitsiin tai Liechtensteiniin, Schengen-sopimusta sovelletaan väistämättä. Sen yhteydessä otettiin aikoinaan käyttöön myös EU-FWP. 

Sveitsi ja Liechtenstein eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita, mutta yhdessä Itävallan, Saksan ja monien muiden Euroopan maiden kanssa ne ovat Schengen-sopimuksen allekirjoittaneita valtioita. Yksityiselle aseenomistajalle tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että hän voi aiemmin mainittujen asiakirjojen kanssa ylittää EU:n jäsenvaltioiden ja Schengen-maiden yhteiset sisärajat mistä tahansa ilman henkilötarkastusta. Myös ampuma-aseidensa kanssa, jos se on sallittua kohdemaassa. Tässä piilee kuitenkin ongelma: kaikkien maiden lainsäätäjät luottavat aseenomistajan omaan vastuuseen.

 

Aseiden omistajan vastuu

Tulitpa Saksasta, Itävallasta tai Sveitsistä, vastuu ja korvausvelvollisuus ovat kaikissa tapauksissa sinulla, jos jokin menee pieleen. Kotimaasi viranomaisen myöntämä lupa viedä EU:n ampuma-asepassiin merkityt aseet toiseen maahan ei kuitenkaan syrjäytä siellä voimassa olevia lakeja. Selvitä siis asiat etukäteen, jotta et matkusta maahan aseella, joka on siellä kielletty. Sinun on itse tiedettävä, saatko viedä kotimaassasi sallittuja aseita kohdemaahan sen voimassa olevien sääntöjen perusteella.

 

Lyhyesti:

EU:n ampuma-asepassiin tehty merkintä sallii passiin merkittyjen ampuma-aseiden viemisen ulkomaille kotimaasi henkilökohtaisten hallussapito-oikeuksiesi perusteella. Koska erillinen hallussapitolupasi (WBK) on voimassa vain kansallisesti eli kotimaassasi, ja EU:n ampuma-asepassi sallii vain aseiden kuljettamisen rajojen yli, ei niiden hallussapitoa, sinun on varmistettava, että saat pitää mukanasi ottamiasi aseita myös ulkomailla. Tässä yhteydessä on syytä mainita jälleen etutukista ladattava haulikko, jonka hallussapito on Itävallassa lähtökohtaisesti kiellettyä, mutta Saksassa sallittua, jos tietyt vähimmäismitat täyttyvät.

Varmista asia mieluummin etukäteen:
Metsästysmatkaa tai kansainvälistä ampumakilpailua varten kannattaa jo huolellisuudenkin vuoksi ottaa yhteyttä oman alueesi aselupaviranomaiseen. Tarvittaessa se voi myöntää poikkeusluvan neuvoteltuaan kohdemaan toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Vaikka luvasta aiheutuu jonkin verran kuluja, viranomaisen päätös tuo mielenrauhaa. Ja mikä parasta, pahimmassa tapauksessa viranomaiset vain ilmoittavat, että sinun on olosuhteiden vuoksi otettava mukaan jokin toinen ase.

Lähteet: 

  • https://www.fedpol.admin.ch/fedpol/de/home/sicherheit/waffen/meldepflichtig.html
  • https://www.ris.bka.gv.at/GeltendeFassung.wxe?Abfrage=Bundesnormen&Gesetzesnummer=10006016
  • https://www.fedlex.admin.ch/eli/cc/1998/2535_2535_2535/de#art_4
  • https://www.gesetze.li/konso/2008275000

Sopivat ilmoitukset

Sponsoroidut ilmoitukset

Lisää artikkeleita aiheesta

Metsästysoikeus
Lelut
1 min · 24.8.2018
Hankkimisluvat – yleiskatsaus
Toistokiväärit
2 min · 25.3.2020
Kertalaukeavat aseet
Kiväärit
1 min · 4.6.2018
Katso kaikki tuotteet
Katso kaikki tuotteet