Ketunmetsästys kiima-aikaan

Kiiman alkaminen ja kulku

Niin sanotun kiiman eli eurooppalaisen punaketun parittelukauden aikana urokset etsivät määrätietoisesti paritteluhaluisia naaraita ja yrittävät samalla päihittää kilpailevat urokset. 

Kumppania etsiessään ne lähtevät usein tutulta reviiriltään ja kulkevat pitkiä matkoja. Matkaa kotireviiriltä voi kertyä jopa viisi kilometriä, ja joissakin tapauksissa etäisyys voi olla vielä suurempikin. 

Joskus useampi uros haistaa saman naaraan ja oleskelee sen lähettyvillä. Tämä johtaa aggressiivisiin arvojärjestystaisteluihin, joissa voi syntyä vakaviakin vammoja. Ketut ovat kiima-aikaan osittain aktiivisia myös päivisin.

Kiima ajoittuu yleensä joulukuun ja helmikuun välille, joten se osuu metsästäjien onneksi pääosin aikaan, jolloin sorkkaeläinten metsästys on tauolla. Näin he voivat keskittyä täysin kettujen metsästykseen. Kettujen äänet paljastavat yleensä urosten sijainnin. 

Eurooppalaisen punaketun tiedetään päästävän noin 40 erilaista ääntä, joilla se viestii. Useimmat niistä ovat yhteydenpitoääniä. Yleisin ääni muistuttaa korkeaa koiran haukahdusta tai käheää huutoa. Äänenkorkeus vaihtelee sukupuolen mukaan. Jos uros ja naaras tuntevat toisensa, ne voivat tunnistaa toisensa yksilöllisistä äänistä.

Haisee ketulta, jolla on kiima!

Ääntelyn lisäksi hajumerkinnät ovat tärkeä viestintäkeino lähes kaikilla koiraeläimillä. Kiiman huippuvaiheessa sekä uros- että naarasketut merkitsevät reviiriään useita kertoja yön aikana, ja molemmat nostavat jalkaansa.

Eläinten sukupuolen tunnistaminen vaikeutuu metsästäjälle selvästi. Kiima-ajan ulkopuolella erot virtsaamisasennossa paljastavat sukupuolen helposti. Koiran tavoin naaras kyykistyy virtsatessaan, kun taas uros nostaa jalkaansa.

”Merkitsemisen” erot johtuvat kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kiima-aikana merkinnät eivät synny virtsasta vaan hajurauhasten eritteistä.

Hajumerkeillä ketut voivat välittää viestejä lajitovereilleen. Suotuisissa oloissa uros voi haistaa naaraan useiden satojen metrien päästä. Ketulle tyypillinen haju erittyy kiima-aikana hännäntyven lähellä sijaitsevasta hajurauhasesta.

Parittelu

Toisin kuin muut koiraeläimet, ketut ovat hedelmällisiä vain tiettyyn vuodenaikaan. Hedelmällisin aika on tammikuussa. Euroopan pohjoisemmissa osissa kiima alkaa vasta maaliskuussa. Kiimakierron aikana naaraalla on vain muutama hedelmällinen päivä, yleensä kahdesta kolmeen. Uros tunnistaa naaraan hajumerkinnöistä, että tämä on vastaanottavainen, jopa kaksi viikkoa ennen ovulaatiota. Punaketut saavuttavat sukukypsyyden noin kymmenen kuukauden iässä.

Kun uros kohtaa etsinnöillään paritteluvalmiin naaraan, parittelu, joka tapahtuu ketunpesässä tai ulkona, kestää usein useita tunteja. Parittelun jälkeen kumppanit pysyvät vielä jonkin aikaa kiinni toisissaan. Niin sanotun ”kiinni jäämisen” syynä on uroksen penis, joka turpoaa moninkertaiseksi normaalikokoonsa nähden. Parin irtautuminen toisistaan kestää noin puoli tuntia. Koska naaraat parittelevat hedelmällisinä päivinään yleensä useiden urosten kanssa, pentueessa voi olla eri urosten jälkeläisiä. Naaras on tiineenä noin 53- 54 päivää, minkä jälkeen se synnyttää tavallisesti kolmesta kuuteen pentua.

Metsästys kiima-aikaan

Kettujen vilkasta liikkumista kiima-aikaan kannattaa hyödyntää metsästyksessä. Metsästäjät tehostavat usein houkutusmetsästystä kiima-aikaan. Myös pesän lähellä sijaitsevia passipaikkoja kannattaa käyttää tavallista enemmän.

Myös hiipimismetsästys lämpökamera- ja/tai pimeänäkölaitteilla voi tuottaa tulosta. Kuten edellä mainittiin, urosketut liikkuvat kiima-aikaan erittäin paljon, ja ne on helppo havaita avoimilla pelloilla. 

Metsästykseen sopivat yhdistelmäaseet, kuten Bockbüchsflinte, Drilling ja Bockdrilling. Pienikaliiperinen kiväärin piippu vahingoittaa vähiten talviturkissa olevaa nahkaa, joten sen voi hyödyntää paremmin.