
Kestävyys ja ympäristöystävällisyys ovat 2000-luvun keskeisiä keskustelunaiheita, eikä metsästyskään ole jäänyt näiden trendien ulkopuolelle. Sekä osavaltio- että liittovaltiotasolla ja EU-parlamentissa asetetaan metsästäjille yhä tiukempia vaatimuksia, jotka tuovat mukanaan uusia metsästysmenetelmiä ja varusteita koskevia vaatimuksia.
Metsästäjät suhtautuvat myönteisesti joihinkin uudistuksiin, kuten lämpökuvaus- ja pimeänäkölaitteiden käytön helpottamiseen. Toiset muutokset, kuten lyijyä sisältävien patruunoiden käytön asteittainen kieltäminen, herättävät kuitenkin vastustusta. Kriitikoiden mukaan teräshaulien lento-ominaisuudet ovat lyijyhauleja heikommat, ja ne ovat tehokkaita vain noin 30 metrin enimmäisetäisyydelle asti, kun taas lyijyhaulit lentävät pidemmälle ja niiden iskuenergia on suurempi. Lisäksi lyijyttömissä patruunoissa tarvitaan yleensä suurempia hauleja.
Monille kokeneille metsästäjille, jotka ovat metsästäneet koko ikänsä lyijyä sisältävillä patruunoilla, siirtymä on suuri haaste. Erityisesti vanhojen, tunnearvoltaan tärkeiden haulikoiden omistajat ovat hankalassa tilanteessa, sillä nämä aseet eivät usein sovellu teräshaulien käyttöön, ellei niitä hyväksytä jälkikäteen virallisesti tälle patruunatyypille. Tämä aiheuttaa paljon kustannuksia ja vaivaa.
Vaihtoehtona ovat nykyään esimerkiksi vismuttihauleja sisältävät patruunat, joita voi käyttää ilman erityistä teräshaulihyväksyntää ja haulikon supistuksesta riippumatta. Vaikka nämä vaihtoehdot ovat kalliimpia, ne tarjoavat käytännöllisen ratkaisun metsästäjille, jotka käyvät haulikon kanssa metsällä vain silloin tällöin eivätkä halua luopua tutuista aseistaan.
Kiinnostuksen kasvaessa ja johtavien patruunavalmistajien lisätessä vismuttihauleja sisältävien patruunoiden tuotantoa on toivoa, että kilpailun kiristyminen laskee hintoja tulevaisuudessa. Tämä voisi edistää näiden ympäristöystävällisempien vaihtoehtojen hyväksyntää ja yleistymistä.