Osittain hajoava vai muotoutuva luoti? Kummankin hyvät ja huonot puolet!

Osittain hajoava luoti

Osittain hajoavat luodit on suunniteltu hajoamaan hallitusti niin, että niistä jää jäljelle määritelty jäännösrunko.
Esimerkki: Doppelkern-luoti. Tästä osittain hajoavasta luodista jää aina jäljelle 60 % sen massasta. Myös puolivaippaluoti, kuten Kegelspitz-luoti tai RWS:n TM-luoti, kuuluu osittain hajoaviin luoteihin. Jäännösrunko vaihtelee hieman kohteen vastuksen ja luodin nopeuden mukaan.
Tämän luotityypin toimintaperiaate perustuu hallitusti irtoavien luotifragmenttien ja määritellyn jäännösrungon aiheuttamaan voimakkaaseen kudostuhoon. Jäännösrungon imuvaikutus saa etuytimen fragmentit poistumaan pääosin riistaeläimen kehosta.

Laajeneva luoti

Laajeneva luoti laajenee osuessaan riistaeläimeen ja säilyttää samalla massansa. Se on suunniteltu niin, että se menettää riistaeläimen kehossa vain vähän painoa.
Esimerkki Evolution: Vaikutus syntyy ensisijaisesti tasaisesti laajenevan luodin poikkipinta-alan kasvusta ja sen painon säilymisestä.
 

Hyvät ja huonot puolet!

Kuten lähes kaikista patruunoihin liittyvistä kysymyksistä, myös luotityypistä käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua metsästysryhmissä sosiaalisessa mediassa ja foorumeilla. Jokainen on sitä mieltä, että on valinnut ainoan oikean luotityypin. Mutta tässäkin totuus löytyy usein jostain siltä väliltä. 

Käytettävä luotityyppi riippuu ennen kaikkea käytetystä kaliiperista, luodin kulkemasta matkasta, käytettävästä aseesta, latauksesta, osumakohdasta ja ennen kaikkea riistalajista sekä halutusta vaikutuksesta riistaeläimen kehossa. 

Joillekin näistä tekijöistä on asetettu rajat laissa. Esimerkiksi tiettyä sorkkariistaa saa ampua vain patruunoilla, joiden luoti välittää tietyn energiamäärän 100 m:n, 200 m:n ja 300 m:n etäisyydellä. Luodin energia riippuu yleensä ennen kaikkea patruunan kaliiperista. 

Esimerkki: Jos ammutaan heikkoa vasaa 80 m:n etäisyydeltä .300 Winchester Magnum -kaliiperisella patruunalla ja osutaan suoraan lapaan, vasa todennäköisesti kaatuu siihen paikkaan riippumatta siitä, onko käytetty sirpaloituvaa vai muotoutuvaa luotia. Etuosan liha on kuitenkin tuskin enää käyttökelpoista. Tämän kaliiperin patruuna välittää maaliin 100 m:n etäisyydellä lähes 4000 joulea energiaa, kun luodin paino on noin 160–190 grs. Esimerkiksi 6,5 x 57 -kaliiperisen patruunan energia on 100 m:n etäisyydellä vain noin puolet tästä eli ~2000 J. 

Tässä tapauksessa osumakohta vaikuttaa edelleen ratkaisevasti siihen, kuinka paljon lihaa tuhoutuu, sillä:

Kun luodit osuvat luuhun, tässä tapauksessa lapaan, ne luovuttavat luonnollisesti enemmän energiaa törmätessään tähän vastukseen. Jos luodit tyypistä riippumatta osuisivat lavan taakse kahden kylkiluun väliin, vastus olisi pienempi ja riistaeläimen kehossa vaikuttaisi vähemmän energiaa. Tämän lyhyen sivupolun ymmärtäminen on olennaista, jotta seuraavan asian voi hahmottaa:

Sirpaloituva luoti toimii hyvin nopean tappamisen ja lihan säästämisen kannalta etenkin silloin, kun se kohtaa riistaeläimen kehossa vain vähän vastusta ennen elimiä. Jos vastus on liian suuri heti osuman yhteydessä tai pian sen jälkeen, esimerkiksi kun osutaan suoraan täysikasvuisen villisian lapaan, ytimestä irtoavat sirpaleet eivät välttämättä pääse vaikuttamaan kunnolla. Ne voivat jäädä lavan kappaleisiin eivätkä siten yllä elimiin tuhoamaan niitä. Myös luodin ydin on tällöin massaltaan pienempi, joten sen jäljellä oleva ”tuhovoima” on vähäisempi. Sirpaloituvilla luodeilla voi siis olla eduksi tehdä niin sanottuja keittiöosumia lavan taakse, sillä tällöin ensimmäinen vastus on pieni, mutta sirpaleet voivat levitessään tuhota laajalti keuhkoja ja poistua riistaeläimen kehosta ytimen imun mukana.

Muotoutuva luoti säilyttää suurimmaksi osaksi massansa kulkiessaan riistaeläimen kehon läpi ja sen on tarkoitus ikään kuin ”repäistä” reikä kehoon ja elintärkeisiin elimiin. Metsästäjät kutsuvat näitä luoteja mielellään myös ”pysäyttäjiksi”. Ne luovuttavat paljon energiaa osuessaan riistaeläimen kehossa riittävään vastukseen ja kaatavat eläimen usein voimalla. Tähän luotityyppiin liittyy kuitenkin riski: jos luoti kohtaa liian vähän vastusta eikä siksi laajene riittävästi tai luovuta tarpeeksi energiaa, se saattaa jättää riistaeläimen kehoon aluksi liian vähän vaurioita. 

Voisi nyt käydä läpi kaikki mahdolliset osumapisteiden sijainnit molemmille luotityypeille ja pohtia, mitä pieniä eroja niissä on puolesta ja vastaan. Paljon järkevämpää on kuitenkin miettiä etukäteen, millä etäisyyksillä ja millä kaliiperilla metsästät ensisijaisesti mitäkin riistaeläimiä ja millainen osumapisteesi yleensä on. Se, mitä etuja ja haittoja eri luotityyppien eri lataukset lopulta tarjoavat, riippuu paljon omasta kokemuksesta ja myös siitä, miten itse arvioit luodin vaikutusta riistaeläimen kehossa. Yksi leikkaa mieluummin hieman enemmän lihaa pois, mutta on saanut jokaisen villisian kaatumaan siihen paikkaan. Toinen taas lähtee koiran kanssa vielä 80 metrin jäljitykselle, mutta saa omasta mielestään talouslaukauksen.

Ammusten valinnassa tärkeintä on noudattaa lakia ja suunnitella metsästys aina niin, että saat riistaeläimen kaadettua siististi ja metsästysetiikan mukaisesti.