
Euroopan lainsäädännössä pyritään yhä enemmän rajoittamaan lyijyä sisältävien ammusten käyttöä paitsi metsästyksessä myös urheiluammunnassa. Tämä kehitys voi vaikuttaa merkittävästi urheiluampujayhteisöön.
Lyijy tunnetaan suuresta tiheydestään. Jotta lyijyttömistä materiaaleista voidaan valmistaa samanpainoisia luoteja, niiden on oltava tilavuudeltaan suurempia. Koska kaliiperi määrittää luodin halkaisijan, luodista tulee väistämättä pidempi. Tämä asettaa valmistajille haasteen: niiden on joko pysyttävä kaliiperin mittojen rajoissa tai asetettava suurempi luoti syvemmälle hylsyyn, jolloin ajoaineelle jää vähemmän tilaa. Pienempi ajoainemäärä voi sytytettäessä aiheuttaa vaarallisen ylipaineen.
Pidemmät luodit ovat myös alttiimpia epävakaudelle vapaassa lennossa, koska vipuvaikutus kasvaa. Tämä edellyttää tiheämpää rihlannousua, jotta luodit eivät ala kieppua ja tarkkuus säilyy. On siis olemassa riski, että nykyiset aseet ovat epätarkempia näillä pidemmillä luodeilla.
Vaihtoehtoiset materiaalit ovat yleensä lyijyä kovempia, mikä voi lisätä piipun kulumista. Tämä on yksi tekijä, joka voi vaikuttaa ampuma-aseiden käyttöikään ja huoltokustannuksiin.
Myös kustannuksia on syytä tarkastella. Lyijyttömät patruunat ovat usein huomattavasti kalliimpia kuin perinteiset lyijyluodeilla varustetut patruunat. Metsästäjälle, joka käyttää kauden aikana vain yhden tai kaksi laatikollista patruunoita, hinnannousu voi vielä olla siedettävä. Urheiluampujille, jotka ampuvat usein tuhansia laukauksia kaudessa, lyijykielto voisi sen sijaan kasvattaa kuluja huomattavasti. Joissakin tapauksissa kustannukset voisivat nousta jopa kohtuuttomiksi.
Suunnitteilla oleva sääntely onkin merkittävä haaste urheiluampujayhteisölle. Sen on sopeuduttava uusiin materiaaleihin ja teknologioihin sekä samalla hallittava taloudellista rasitusta.